aurinko pimeyden jälkeen

Tänään sain olla onnellinen. Enkä vieläkään pysty pyyhkimään hymyä pois huulilta. Onnellisuus on tunne joka poistaa kaiken pahan, ainakin hetkeksi. Vaikka olisi kuinka väsynyt, kiireinen, tai ahdistunut onnellisuuden tunne kumoaa kaiken sen. Itse hymyilen usein, mutta kun olen oikeasti onnellinen en vain hymyile vaan virnistelen hölmönä ja tunnen onnellisuuuden koko kehossa. Onnellisuus ei voi olla pysyvä tunnetila, sillä sillon ihminen vaan turtuu siihen tunteeseen. Mutta pitkän alamäen jälkeen pienikin onnellisuuden tunne tuntuu hohkaavana lämpönä meissä. Pahanolon jälkeen onnellisuus nostaa meidät aina takaisin pintaan. Siihen mä uskon.

Aikuistuessa oon oppinu näkemään syitä onneen ihan pienissäkin asioissa. Oon oppinu pitämään arvossa ystävällisiä sanoja sekä pieniä hymyjä. Tänään hymyn mun huulille sai ihan vaa aurinko pitkän pimeyden jälkeen. Ja ystävät liian pitkän yksinolon jälkeen. Sain nauraa mahan kipeeks, hymyillä lihakset kipeiks ja unohtaa kaikki tulevat haasteet. Tälläset hetket saa mut arvostaa sitä kaikkee mitä mulla on elämässä. Tiiän että en tuu koskaan olee yksin ja oon kiitollinen siitä.

Tänään oli hyvä päivä.