jäähyväiskonsertti

Viime viikolla oli 11G viimenen konsertti. Ja oli kyl hieno! Ja vaikka olin ite vaan kattomassa nii kyl meinas ruveta itkettää ku tajus et koulu on oikeesti loppumassa.

Kaks viikkoo ja sit lukuloma. Ei enää tunneilla istumista tai kouluruokia. Aika kuluu nopeesti. Välillä liiankin nopeesti.

Valpuri

mitä tulevaisuus tuo tullessaan

On vuos 2014 ja tää on mulle muutoksen vuos.

Kun alotin lukion ajattelin samalla tavalla, mutta eihän niin käynyt. Sama kaupunki. Samoja ihmisiä. Sama elämäntapa. Sama arki. Ainut asia, joka on muuttunu näitten kolmen vuoden aikana jotka oon viettäny lukiossa, on minä itse. Oon kasvanut siitä teinistä joka olin ja oon samalla oppinu arvostaa itteeni ja ihmisiä mun ympärillä. Oon oppinu tunnistaa omat heikot kohdat ja näkemään omat hyvät puolet. Oon oppinu paljon itestäni ja nää kolme vuotta on ollu tärkeet mun oman persoonan muodostumisessa. Yläasteella halusin vaan kadota massaan, mutta nyt uskallan olla omaitteni, enkä vaihtais tätä tunnetta mihinkään. Vaikkei lukio ei mua tiedoillaan opettanu, sain silti hyvät elämänohjeet tulevaisuuteen.

Mutta nyt kaikki tulee muuttumaan. Uusi kaupunki. Uusi koti. Uudet ihmiset. Aivan uusi elämäntilanne. Ja kaikki tää pelottaa mua. Mut ketäpä ei pelottais. Tiiän että en pysty jäämään Jyväskylään mun perheen luo, sillä mulle ei vaan oo opiskelupaikkaa täällä. Kaikista eniten mua pelottaa yksin olo. Se että perhe ja ystävät ei oo kävelymatkan päässä. Eikä kukaan oo pelastamassa mua jos joudun pulaan. Toisaalta oon enemmän ku innoissaa. Vihdoin saan olla aikuinen. Huolehtia omista asioista ilman valvovaa silmää. Miten sitä nyt tasapainottelis näitten kahen tunteen välillä?

Oon kova organisoimaan ja suunnitelemaan asioita etukäteen. Onhan mulla opiskelu paikan suhteen ykkös suunnitelma, vara suunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma. Mut tulevaisuus onkin asia jota en voi suunnitella etukäteen. Haluisin vaa tehdä aikataulun mun elämälle. Pitkän aikajanan johon voisin lisätä asioita ja valmistautua etukäteen siihen mitä elämä mulle eteen antaa. Mutta enhän mä voi tietää varmaks ees sitä missä tuun olemaan puolen vuoden päässä. Seinäjoki, Tampere, Hämeenlinna, Amerikka? Tai sit joku ihan muu paikka. Tietämättömyys saa mut ahistuu ja aina välillä se vaan kasaantuu yheks isoks paakuks mun sydämen päälle ja sillon tuntuu että haluun vaan jäädä kotiin äitin luo ja piiloutua peiton alle.

Mut sit ryhdistäydyn ja päätän et ei tollanen vetele. Tulevaisuutta ei voi tietää vaa pitää oottaa ja kattoo mitä elämä eteen heittää. Oli se sit hyvää tai pahaa siiheen pitää vaa osata sopeutua.

Toivon silti että jotkut asiat pysyy samana. En oo halua ajelehtia kauemmas mun perheestä enkä haluu menettää ystäviä jotka oon saanu. En haluu, että ens jouluna en haluakkaan tulla kotiin tai vietän itsenäisyyspäivän mieluummin yksin. Siihen en vaa oo valmis. Haluan että Jyväskylä ja ihmiset joihin oon täällä tutustunu ei katoa vaan pysyy mun elämässä vaikka todellinen aikuisuus alkaakin.

Täältä tullaan tulevaisuus!

aurinko pimeyden jälkeen

Tänään sain olla onnellinen. Enkä vieläkään pysty pyyhkimään hymyä pois huulilta. Onnellisuus on tunne joka poistaa kaiken pahan, ainakin hetkeksi. Vaikka olisi kuinka väsynyt, kiireinen, tai ahdistunut onnellisuuden tunne kumoaa kaiken sen. Itse hymyilen usein, mutta kun olen oikeasti onnellinen en vain hymyile vaan virnistelen hölmönä ja tunnen onnellisuuuden koko kehossa. Onnellisuus ei voi olla pysyvä tunnetila, sillä sillon ihminen vaan turtuu siihen tunteeseen. Mutta pitkän alamäen jälkeen pienikin onnellisuuden tunne tuntuu hohkaavana lämpönä meissä. Pahanolon jälkeen onnellisuus nostaa meidät aina takaisin pintaan. Siihen mä uskon.

Aikuistuessa oon oppinu näkemään syitä onneen ihan pienissäkin asioissa. Oon oppinu pitämään arvossa ystävällisiä sanoja sekä pieniä hymyjä. Tänään hymyn mun huulille sai ihan vaa aurinko pitkän pimeyden jälkeen. Ja ystävät liian pitkän yksinolon jälkeen. Sain nauraa mahan kipeeks, hymyillä lihakset kipeiks ja unohtaa kaikki tulevat haasteet. Tälläset hetket saa mut arvostaa sitä kaikkee mitä mulla on elämässä. Tiiän että en tuu koskaan olee yksin ja oon kiitollinen siitä.

Tänään oli hyvä päivä.

elämä edessä

Elikkä niin kun varmaan monien muidenkin blogeissa, mullakin vähän toi kirjottaminen jäi. Ja syynä on ihan vaa laiskuus ja kiire. Kuvia on mutta niitten muokkaamiseen tarvittavaa motivaatiota ei. Mutta tänään luin erään ihmisen blogia ja se vaan sai mut taas innostuu kirjottamaan. En aio kirjottaa ketään muuta kun itteeni varten, sillä toivon että tänne kirjottaminen auttais mua käymään läpi vaikeita ja pelottavia asioita jotka vaikuttaa mun elämään tällä hetkellä. Kirjottaminen on aina ollut mulle keino selvitä elämän ylä- ja alamäistä ja toivon et se pelastaa mut tälläkin kertaa.

Haluun myös että tää blogi voi olla mulle paikka, jossa voin palata muistelee menneisyyttä ja huomata miten oon kasvanut. Haluun tallettaa tänne muistoja, joihin voin palata aina kun siltä tuntuu. Ja toivon myös etttä mulle tärkeät ihmiset voi nähdä mun blogin kautta kuinka paljon mä heistä välitän!

Viime kerrasta tuntuu olevan ikuisuus ja paljon siinä ajassa onkin tapahtunut. Ehkä suurimpana vaikuttajana 18-vuotta tuli täyteen ja ajokortti ilmesty käteen. Oon joulukuun lapsi ja ootin 19. päivää enemmän kun innokkaana. Mutta kun se päivä tuli ja meni pysyin mä silti samana. En yhdessä yössä kasvanut teinistä aikuiseksi. Ja siitä ymmärsin että mun kasvu akuisuuteen on alkanut jo vuosia aikaisemmin. Se että joutuu selviämään vaikeista ajoista ja ottamaan vastuuta enemmän kuin todellisuudessa pystyy kasvattaa ihmistä. En toivo sitä kenellekkään, mutta kun vaikeudet  pystyy hyväksymään ja selviämään niistä, tulee ihminen huomaamaan olevansa vahvempi kuin koskaan olisi uskonut olevansa. Tai niin ainakin mulle on käynyt. En oo enää sama tyttö kun kuusi vuotta sitten, sillä olosuhteet pakotti mut kasvamaan ja aikuistumaan. Ehkä liianki nopeesti.

Mun synttäriviikko tuo edelleenkin hymyn mun huulille. Itkin onnesta moneen otteeseen! Alku viikko oli normaali, mutta torstaina sain herätä äitin ja pikkusiskon syntymäpäivälauluun ja valmiiseen aamupalaan. Mulle perhe on kaikki kaikessa. Äitiä arvostan, rakastan ja kunnioitan enemmän kuin sanoin voin kuvata. Vahvempaa ihmistä tai parempaa elämän opasta en ois koskaan voinu toivoa. Iltapäivällä mentiin kahville kavereittenkaa ja siinäpä sit kotiin päästyä tuli taas itkettyä. Tällä kertaa sitä miten oon voinu ansaita noin ihania ystäviä. Jokainen heistä on omanlaisensa ja keskenään me ollaan täysin erilaisia, mut silti jokin pitää meiät yhessä. Ja toivon et niin on vielä sittenkin ku lukio on ohi. Seuraavana aamuna olikin sitten eessä inssi. Lunta tuli ekaa kertaa viikkoon ja kirosin sinä aamuna kaiken mahollisen. No ihmeen kautta kortti silti tuli ja lauantaina juhlittiinki sitten kaksin verroin hyvässä seurassa ♥

Nyt kun seuraava etappi onki 19-vuotta, tuntuu että muhun kohdistuvat odotukset on vaan kasvanu. Nyt mun odotetaan olevan aikuinen ja käyttäytyvän sen mukaisesti, ihmiset olettaa että tiedän millanen mun tulevaisuus on ja tuntuu että suunnitelmien pitäs olla kristallin kirkkaat. Eihän se kumminkaan niin oo. Mulla on unelma, mutta tiedän että tarviin varasuunnitelman. Ja mieluusti useemman ku vaan yhden. Ahistus alkaa painaa päälle, mut onneks en oo ainut joka joutuu painimaan näitten tuntemuksien kanssa. Pitää vaa koittaa jaksaa ja yrittää loppuun asti täysillä. Kyllä se viimenen kirjotuspäivä vielä joskus koittaa ja sit voi vihdoin vetää syvään henkeä.

chillingii

Heipsankeipsan! on tää blogi taas vähän unohtunu.. mulla ois kuvia vaikka muille jakaa mut ei voimia niitten kuvien läpikäymiseenxd viimestään sitku kirjotus ahistus alkaa painaa päälle ni kuvien selailu vaikuttaa ihan jees hommalta !

mut iiik vika vuos lukios. meitsi on abixdd ei tunnu yhtään siltä et kohta ois lähtö jonnekkin muualle, ainakin toivon mukaan.. meillä oli sunnuntai maanantai yönä cynkkarin perinne abitelttailu ja oli ihana nähä porukkaa pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia :) 

ens viikonloppu menis sit hesassa vertsunkaa! saa nähä selvitäänkö hengissä kotiin sunnuntainaxd perjantaina chillailuu hesassa, weekendiin lauantaina ja sunnuntaina lintsille! voisko paremmin kesää lopettaa? ♥

italia kuvia laittelen sit jossain välissä tänne, toivon mukaan niille ei käy samallalailla kun mun vanhojen kuville jotka ei koskaan päätyny tänne blogiin asti.. UPS :D
ois kyllä jees olla vielä jossai aurinkorannalla varsinkin ku nää säät täällä jyväskylässä alkaa muistuttaa pelottavan paljon syksysäitä :(

mut joo nyt untenmaille ja huomenna reippaana kouluun! xd

pienet suuret juhlat

Viime sunnuntaina oli siis mun pikkusiskon rippijuhla, ja olihan se ihan erilaista olla vieraana kirkossa kun on tottunu olemaan isosen roolissa. Omassa konfirmaatiossa mua ei itkettäny vaa nauratti koko kirkko juhlan ajan, mut nyt sunnuntaina kun katoin miten Alisa käveli se valkonen kaapu päällä nii oli aika lähellä etten ruvennu itkemään. Se oli jotenkin ihana tunne ku näki miten kaunis Alisa on ja miten kypsältä se vaikutti. Olin niin ylpee isosisko ku olla ja voi ♥ 

Juhlat järjestettiin ihan meillä kotona ja vaikka aluks vieraina piti olla vaan suku nii lopulta onnittelemassa kävi kaikki naapureista lähtien. Oli ihana tavata sukulaisii pitkästä aikaa, ku ei meillä oo tapana pitää mitään sukutapaamisia ja porukoitten eron jälkee ei oo iskän puoleiseen sukuun tullu piettyy niin paljon yhteyttä ku ois halunnu. Mut olihan se uuvuttavaa ku koko suku oli saman katon alla xd Koko ajan piti olla jutustelemassa ja vastailemassa kysymyksiin.. Isojen juhlien jälkeen osaa aina arvostaa perhettä ja sukua ja niiden tärkeyttä ja välillä tulee myös kiitettyä sitä et koko suku ei asu naapurissa :D ♥

Huomenna mulla ois taas työpäivä, mut onneks illalla nään Paulaa ja Wasonia pitkästä aikaa! Ja onneks töitäki on eessä vaa enää reilu viikko!! ♥ ♥ oon jo niin kyllästyny aamuherätyksiin ja lattioitten luuttuamiseen :D Viikonloppuna funtsin et vaan rentoudun kuhan nyt eka vaan selviydyn meidän perjantai telttailusta xd ollaan kamujenkaa menossa telttailee mut saa nyt nähä mitä siitäkin tulee.. mut ei hätää oonhan mä tunnetusti loistava retkeilijä/telttailija/ulkona nukkuja !!